Veera Kulmalahti

Olen Veera, ihmisen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista kiinnostunut raakaruokakokki ja joogaopettaja (RYT200). Olen koulutukseltani restonomi (AMK). Opiskelin raakaruokakokiksi ja valmentajaksi (Raw Culinary Arts Associate Chef and Instructor™) kesällä 2014 Kaliforniassa Living Light Culinary Institutessa. Teen tilauksesta raakakakkuja ja muita raakaruokia erilaisiin tilaisuuksiin. Järjestän myös raakaruokabrunsseja ja -kursseja.

Asun mieheni ja koirani kanssa Helsingin Töölössä. Rakkain harrastukseni on aina ollut musiikki. Opiskelin pitkään Lahden konservatoriossa viulun ja pianon soittoa sekä musiikin teoriaa. Olin myös musiikkiluokilla ja lauloin monissa koulun kuoroissa. Nykyään laulan 7-henkisessä bändissä.

Hyvä ruoka ja sen laittaminen on minulle intohimo. Rakastan myös kiireettömiä aamuja, aurinkoa, mökkisaunaa, luontoa eläimineen, hyvään kirjaan uppoutumista, syvällisiä keskusteluja ja leppoisia hetkiä läheisten kanssa. On tärkeää huomata nauttivansa joka päivästä. Siihen ei yleensä tarvita kuin herkullista ruokaa ja ihania ihmisiä.

TARINANI

Raakaruoka
Olen lapsesta saakka ollut kiinnostunut ruoasta ja sen valmistuksesta. Kokkausharrastukseni lähti liikkeelle makaronin keitosta ja kalapuikkojen paistamisesta, mutta vähitellen repertuaarini kasvoi ja pian huomasin valmistavani monen ruokalajin illallisia isoillekin seurueille. Olin pitkään kaikkiruokainen ja halusin osata valmistaa kaikkea mahdollista. Rakastin SAD (Standard American Diet)-ruokavalion mukaista herkuttelua, eli kyllä, olen puputtanut aikanaan suuria määriä sipsiä ja ollut pikaruokaketjujen vakkariasiakkaita. 10-vuotiaana minulla todettiin laktoosi-intoleranssi, jonka piikkiin jatkuvat vatsavaivat ja turvotus oli helppo laittaa. Täysi-ikäistymisen jälkeen alkoi painoa kertyä ja vatsaongelmani pahenivat. En kuitenkaan vielä siihen aikaan tajunnut, ettei jokapäiväiset kivut ja huono aineenvaihdunta ole normaalia.

Vasta parikymppisenä, kun vatsakivut äityivät niin koviksi, etten välillä päässyt lähtemään töihin, tajusin että jotain oli vialla. Hakeuduin lääkäriin, joka lähetti erilaisiin tutkimuksiin. Todettiin, ettei minulla ole keliakiaa, Chronin tautia, helikobakteeria tai allergioita, vaan ainoa selitys vatsakivuilleni on ärtyneen paksusuolen syndrooma. Lääkärin mukaan tälle sairaudelle ei oikein itse voi mitään, joillekin tämmöinen sairaus vain tulee, minkäs teet. En halunnut tällaista tuomioita kuitenkaan sulattaa, vaan aloin ottaa selvää ruokavalion merkityksestä terveyteen. Tutustuin Antti Heikkilään ja aloin noudattaa vähähiilihydraattista ruokavaliota. Kuinka ollakaan, viljaton ruokavalio poisti vatsakipuni ja painoni laski. Kuitenkaan runsas eläinrasvojen käyttö ei tuonut onnellisuutta ja virkeyttä, vaan oloni oli usein väsynyt.

Alkuvuonna 2014 tekemäni kahden kuukauden Balin reissu mullisti elämäni täysin. Löysin suunnan elämälleni ja arvoni, jotka olin kadottanut suorittamiskeskeisessä elämässäni. Balilla vallitsi raakaruokabuumi ja kokeiltuani viikon ajan raakaruokaa, sen tuomat vaikutukset kehooni ja mieleeni olivat huomattavat. Tunsin oloni energiseksi, innostuneeksi ja onnelliseksi. Mikään muu ruoka ei ole saanut koskaan samaa aikaan. Lisäksi se on eettistä, ekologista ja elävää. Ymmärsin käytännössä lauseen, joka aiemmin ei ollut avautunut samalla tavalla: ”Olet mitä syöt”. Toden totta. Jos syöt elävää ruokaa, olet elossa, jos syöt kuollutta ruokaa, olet… Niinpä.

Mielipiteitä ja tutkimuksia juuri oikeasta ruokavaliosta on loputon määrä, mutta kenenkään en ole koskaan kuullut kiistelevän kasvisten tärkeydestä ruokavaliossa. Toinen melko selkeä asia on se, että puhdas, aito, prosessoimaton ruoka ilman lisäaineita on se paras vaihtoehto. Mistä sitten valita? Maitotuotteita vai ei? Viljoja vai ei? Lihaa vai ei? Paras neuvo, jonka olen saanut ja jonka voin antaa: Kuuntele kehoasi. Kuuntele sydäntäsi. Kuuntele mieltäsi. Sinä olet paras henkilö tekemään itsellesi oikeat valinnat. Asiassa kuin asiassa.

Itse olen kasvissyöjä. Pyrin kuitenkin välttämään ehdottomuutta ja tiukkapipoisuutta niin ruokavaliossa kuin muutenkin elämässä, koska en halua tehdä elämästä liian hankalaa itselleni ja läheisilleni. Liha pysyy kuitenkin poissa lautaseltani, koska en halua syödä mitään, joka on julmuudella, ahneudella, antibiooteilla ja steroideilla kasvatettu. Mutta jos ystäväni joskus maistattaa minulle tekemäänsä rahkapiirakkaa, niin en ole vielä siihen kuollut, eikä maapallokaan ole lakannut pyörimästä. Ja käytän kyllä Kaliforniasta löytämääni vintage-nahkatakkia, koska se vaan on niin hieno. Merkitystä on sillä miten suurimman osan ajastani syön ja toimin. Ja jokapäiväiset valintani; se mitä itse kaupasta ostan ja miten voin omilla ostoksillani vaikuttaa omaan terveyteeni ja pallomme hyvinvointiin.

Itse en käytä viljoja juuri lainkaan, koska olen huomannut niiden aiheuttavan suurimmat ongelmat elimistössäni. Ruokavalioni koostuu kasviksista, sienistä, siemenistä, pähkinöistä ja hedelmistä. Hedelmien määrän kuitenkin pyrin pitämään alhaisena, koska liika sokeri ei myöskään sovi keholleni. Lisäksi käytän kvinoaa, linssejä ja papuja. Syön suurimmaksi osaksi raakaruokaa, mutta valmistan edelleen myös lämmintä ruokaa. Tällöin käytän ruoanvalmistusmenetelminä mieluiten höyryttämistä ja keittämistä.

Valitsen aina luomua, kun sitä on tarjolla. Valitettavasti täällä pallonpuolella etenkin talvella luomutuotteiden saaminen tavallisista marketeista on haastavaa ja maksaa maltaita. Laadukkaasta ruoasta en kuitenkaan tingi. Tingin mieluummin muusta.

Jooga

Aloitin joogaharrastuksen 2011 astangajoogan parissa. Pidin mantroista ja koin kehittyväni nopeasti. Saman sarjan toistaminen kerrasta toiseen alkoi kuitenkin kyllästyttää ja halusin nähdä laajemmin joogamaailmaa. 2014 matkustin kaksi kuukautta Balilla, jossa tutustuin moniin muihin joogatyyleihin ja havaitsin innostuvani enemmän joka kerta vaihtuvasta tunnista kuin astangan kurinalaisesta sarjan noudattamisesta. En osaa sanoa mikä joogatyyli on suosikkini, mutta joogassa minulle on tärkeää lempeys omaa kehoani kohtaan ja hyväksyminen itseni niin jäykkänä kuin olen. Toki tunnilla pitää olla myös haastetta. Tykkään opetella haastavampiakin asioita. Etenkin käsitasapainoilut on minulle mieluisia ja niitä haluan oppia lisää.

Joogaharrastukseni keskeytyi heti alkutaipaleella talvella 2011 vakavaan lasketteluonnettomuuteen, jossa mursin oikean polveni. Pitkä kuntoutus vei yli vuoden ennen kuin pääsin takaisin joogan pariin. Aluksi oli lannistavaa, kun en pystynyt enää tekemään asanoita entiseen tapaan. Huomasin kuitenkin joogan parantavan vaikutuksen polveeni ja mieleeni. Se motivoi jatkamaan ja hakeutumaan opiskelemaan joogaopettajaksi. Haluan joogaopettajana toimia esimerkkinä siitä, että vammoista huolimatta voi liikkua. Ja vaikka onnettomuudestani on jo lähes viisi vuotta, polveni paranee edelleen. Jooga ei ole kilpailu, vaan jatkuva harjoitus, jossa jokainen harjoittelee omalla tasollaan. On sitten opettaja tai oppilas, kyseessä on aina harjoitus. Tärkeintä on hyväksyä itsensä ja muut.

Tulevaisuus

Kuten monet muutkin ihmiset, olen aina pohtinut elämän tarkoitusta ja halunnut löytää paikkani maailmassa. Olen etsinyt onnea päihteistä, ihmissuhteista, materiasta, rahasta jne. Olen työskennellyt kahvi- ja teekaupassa, vaatekaupassa, puhelinmyynnissä ja ravintoloissa. Kahdeksan vuotta elämästäni olen toiminut rahoitusalalla, jossa opin työpaikoistani eniten, mutta myös erkaannuin itsestäni, unelmistani ja arvoistani eniten. Huomasin, että elämäni on suorittamista päivästä toiseen ja tärkeimmäksi päämääräkseni muodostui ”sitku”.

Olen pitänyt työstäni, mutta koin aina, että tämä ei ole minun paikkani ja haluan tehdä jotain konkreettisesti merkityksellisempää kuin asiakkaiden talousasioiden hoitaminen. Kesti vuosia ennen kuin ajatukset olivat hautuneet tarpeeksi alitajunnassani ja uskalsin tuoda unelmani julki. Toukokuussa 2015 jättäydyin pois turvallisesta toimeentulostani ja heittäydyin yrittäjyyden ihmeelliseen maailmaan.

Uskon, että asiat tapahtuvat juuri oikeassa järjestyksessä ja oikeaan aikaan. Vaikka välillä tuntuu, että parhaat nuoruusvuoteni ovat menneet hukkaan väärässä työpaikassa ja väärien asioiden parissa, tiedän että mikään opittu ei ole turhaa. Kaikki kartuttamani kokemus, tapaamani ihmiset ja opitut asiat ovat tuoneet minut juuri tähän hetkeen.

Elämässä on niin paljon asioita ja opittavaa, etten malttaisi odottaa, että opin ja voin toteuttaa kaiken haluamani. Koulutus ja kouluissa opitut asiat ovat tärkeitä, mutta uskon, ettei mikään opeta enemmän kuin elämä itsessään. Se, kun elää sitä täysillä ja tekee niitä asioita, joista on aidosti kiinnostunut ja nauttii. Työ tekijäänsä opettaa. Elämä eläjäänsä opettaa. Mikään rahasumma ei anna korvausta työstä, jota ei tee sydämestään ja innolla. Raha ei ole itsessään hyvää eikä pahaa, vaan sen arvo määrittyy sillä miten ja mihin sitä käyttää.

Elämä on uskomaton seikkailu, sitä voi joko seurata sivusta tai elää. Itse olen pikkuhiljaa siirtynyt pois katsomosta yhä keskemmälle tapahtuma-areenaa. Uskomattomia asioita on alkanut tapahtua. Välillä on haastavaa ja joskus joutuu tekemään asioita joita pelkää, eikä osaa. Toisinaan on tehtävä virheitä ja epäonnistuttava. On opittava elämään keskeneräisenä ja epätäydellisenä. Mutta, kun hyväksyy elämän ja itsensä juuri tällaisena, on kiitollinen ja nauttii, huomaa että kaikki onkin täydellistä. Elämä kantaa, kun uskaltaa heittäytyä sen kannateltavaksi. Elämää voi joko pelätä tai rakastaa. Minä valitsen rakkauden.